Buhuu, kun piti ottaa tuo violetti pois niin pian. Tiimarissa jopa kehaistiin kynsiä, jee. Seitsemännen päivän mustavalkoiset kynnet tuottivat tähän mennessä eniten päänvaivaa. En millään meinannut keksiä, mitä kynsilleni teen. Koitin hakea inspiraatiota netistä ja löysin kaikkia ihania teippimanikyyrejä ja kaksivärisiä konadointeja. Ne oli kuitenkin liian työläitä ja lopulta päädyin simppeliin ranskalaiseen manikyyriin.
 |
| Luonnonvalossa sisällä |
Käytin taas MNY 501A -lakkaa nimettömissä ja muissa sormissa MNY 677 -lakkaa. MNY 501A on minun ainoa cremevalkoinen, joka alkaa tosin olla jo aika lopussa. Jatkoin sitä vähän thinnerillä, koska se oli niin paakkuuntunut, ettei sitä oikein voinut käyttää. Nyt sen kanssa pärjäsi huomattavasti paremmin. Aikaisemmista, ei-niin-hyvistä kokemuksista lakan kanssa voi lukea täältä. Nimetön jäi hieman vajaaksi, mutten yhden päivän takia viitsinyt sitä korjailla. Koko kynnen valkoinen osa ei siis peittynyt. MNY 677 taas on ainoa musta cremelakka, jonka omistan. En ollut käyttänyt sitä aikaisemmin, mutta se vaikutti ihan hyvältä näin äkkiseltään. Levittyvyydestä ja peittävyydestä on vaikea sanoa, koska lakkasin sillä ainoastaan kärjet. Niihin ainakin riitti hyvin yksi kerros.
Viivat tein valkoisella ja mustalla nail art -lakalla. Kynnet olivat ihan kivat jo näin, mutta halusin kokeilla mustia tarroja, jotka tilasin reilu kuukausi sitten eBaystä, kun halvalla sain. Toisen tarran onnistuin rikkomaan (kuvassa), koska vedin pinseteillä vähän liian lujaa. Sain palaset kuitenkin liimattua varsin nätisti, eikä rikkoontuminen kamalasti erotu. Tarrat vaikuttavat ihan hyvälaatuisilta. Strassit niissä oli valmiina.
Kai nämä sitte oli ihan kivat, kun näitä pariin kertaan kehaistiin. Mulla vaan on nyt menossa vähän värikkäämpi kausi. Perusranskikset ei nyt tunnu oikein missään. Ja muutenkaan mustavalkoisuus ei just nyt sytytä, vaikka Oscareita semmonen elokuva keräsikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti